Olipa taas illalla neron leimaus mennä hetkeksi lepäämään jo vartin yli yhdeksän. Taju lähti muutamassa sekunnissa, iltauninen kuin olen. Puoli kahdelta nousin ja kävin laskemassa vähän asennusaineita pisuaariin. Sitten takaisin majapaikkaan ja vaatteet pois ja unten maille. Ei sitä unta nytkään kauaa tarvinnut houkutella.
Noin klo 7:04 nousin hyvin nukutun yön jälkeen ylös. Aamupalan loihdin pikavauhtia sekaisin olevassa kämpässä. Miten ihmeessä onnistun aina sekoittamaan vähät kamat? Taitaa olla niin, että pitäähän minunkin jossain hommassa olla hyvä. Miksei siis kämpän sekaisin saamisessa?
Tunnin aamutoimien jälkeen lähdin jatkamaan lomamatkaa +8 ºC kelissä. Lähtiessä tie oli märkä, mutta ei sentään satanut.
Navigaattoriin olin tehnyt jo kotona reitin Peer Gynt –hiekkatienpätkästä. Heti alkuun navigaattori kyseli, että navigoidaanko reitin alkupisteeseen. No mikä ettei!
Leirintäalueelta lähdin kohti pohjoista. Lillehammer’in kohdalla siltaa pitkin Mjösa’n itäpuolelle. Lillehammer’han on tunnettu jostain urheilujutuista, joten sen kiersin kaukaa. Pikapikaa Lillehammer’in jälkeen navi opasti jälleen Mjösa’n yli. Tälläkertaa idästä länteen. Ei kartalta katsoen mielestäni järkevin reitti, mutta eipä navin asetuksissa ”järkevin reitti” –valintaa edes ole.
Matka jatkui ilman ruuhkaa tietä numero 255 pitkin. Follebu’ssa tyttö opasti kääntymään oikealle (tie 339). Hiukan epäilytti opastus, mutta menköön. Pinnoite loppui heti kättelyssä, mutta soratie oli mukavan kiinteä. Noin 12 km jälkeen palasin jälleen asfaltille (tie 254).
Klo 9:00 olin Peer Gynt –tien alkupäässä (etelässä) ja puomi oli alhaalla. Moottoripyörälle tie olikin yllättäen maksuton. Niinpä niin. Miten tästä puomituksesta nyt oiken pääsee ohi, yli tai ali maksamatta? Henkilökuntaa ei ollut, vain tylsä maksuautomaatti raha-aukko ammollaan.
Tuumaustaukoa pitäessä paikalle ajeli henkilöauto. Henkilöauton maksaessa ajoin pyörän auton puskuriin kiinni. Maksutapahtuman jälkeen puomi aukesi ja minä ajoin auton puskurissa kiinni puomista ohi. Kävipähän kätevästi.
Alkupätkä Peer Gynt -tiestä oli hyvää asfalttia. Kauaa se nautinto ei tosin kestänyt, sillä jo kuuden (= 6) metrin ajon jälkeen alkoi soratie. Tie oli koko matkan soraa, mutta ihan mukava ajella hissun kissun. Lunta ei matkan varrella ollut (ei edes tien vieressä), mutta lampaita sitäkin enemmän. Keli oli mukavan raikas ja lämpötila pysytteli alle +10 ºC koko ajan. Sininen taivas oli enemmän ja vähemmän näkyvissä. Välillä tosin tummahkot pilvet pitivät jännitystä yllä: Sataako vai ei? Korkeimmillaan tie kävi 1057 m korkeudella navin mukaan ja 1053 m korkeudella tienvarsikyltin mukaan.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niinpä 10:43 Peer Gynt –tie oli ohi. Kahvitellakkin olisi voinut, mutta eipä näyttänyt kauheasti olevan tarjontaa. No, säästyipähän nekin rahat. Fiilikset olivat tämän pätkän jälkeen hiukan latteat. Tosin pakko myöntää, että kyllä tämä tienpätkä ainakin hintansa väärtti oli. Vesisateella olisi voinut ehkä käydä mielessä, että tänne ei enää koskaan. Paluu ihmisten ilmoille oli siinä mielessä hieno, että lauma irrallaan tiellä käveleviä lehmiä kävi morjestelemassa aivan läheltä.
Tauon jälkeen ajoin vajaat 10 km pohjoiseen (tie 255) ja Skåbu’ssa oli opasteet Jotunheim –maisematielle. Ennakkotietona Jotunheimvegen’istä oli se, että moottoripyörästä pitää maksaa 40,00 Nok. Samoin se, että sen voi maksaa reitin varrella olevassa majapaikassa.
Tämäkin pätkä oli pinnoittamaton. Savista soratietä, joka paikkapaikoin ”muljahteli” pyörän alla. Paikkapaikoin savi oli todella liukasta. Ruuhkaa ei ollut tälläkään pätkällä ja piti oikein pysähtyä kuvaamaan vastaantullut henkilöauto.
Alkupätkästä avaraa ”tunturimaisemaa” ja myöhemmin lunta oli jo aivan tien reunassakin. Sinänsä kumma juttu edelliseen pätkään verrattuna, koska korkeimmillaan tie kävi reilun 1200 metrin korkeudella (150 metriä ylempänä kuin Peer Gynt –tie). Vajaan 2/3 ajon jälkeen oli vastassa puomi. Puomilla ei voinutkaan maksaa. Samoin Haugseter’issä ei voinut maksaa, koska kylttiin oli vedetty ruksit päälle. Onneksi laatikosta löytyi maksulappu ja ohjeet hoitaa moottoripyörälle kuuluva 40,00 Nok maksu pois päiväjärjestyksestä. Ainoa ongelma lapussa oli se, että pitäisi maksaa 14 vuorokauden aikana. Minultahan se ei tule onnistumaan, sillä vastahan tässä oli reissuun lähdetty.
Lisätty myöhemmin: Internetistä kotiinpaluun jälkeen selvisi, ettei moottoripyörän tarvitse maksaa ylityksestä mitään. Syytä ei ollut sen kummemmin web-sivuilla selitelty.
Kaiken kaikkiaan ylitykselle tuli matkaa 54 km. Maksukyltissä puomilla oli matkaksi merkitty 45 km, joten osa pätkästä taitaa olla kaikille maksuton.
Lämpömittarin näyttäessä +8 ºC saavuin aurinkoisessa kelissä tielle 51 ja käännyin vasemmalle ja jatkoin matkaa koilliseen. Olipa taas mukava ajaa mutkaista ja mäkistä asfalttitietä sorapätkien jälkeen. Kahvituttanutkin oli jo jonkun aikaa, mutta ajaminen maistui taas niin, että ei tullut parille ensimmäiselle paikalle pysähdyttyä. Lähes 1200 m korkealla olevan huiputuksen jälkeen pysähdyin huikopalalle. Lämpötilakin oli jo noussut +10 ºC lukemiin, joten nautiskelin kahvista ja parista lohirullasta ulkona reikkaan tuulisessa kelissä.
Välipalan jälkeen laitoin navigaattoriin kotona tekemäni ”Panoramavegen” –reitin. Tyttö kyseli alkuun, että navigoidaanko alkupisteeseen. Ja sehän minulle sopi. Laskettelin alamäkeä aina Storefoss’iin asti ja käännyin navigaattorin opastamana tielle 269. Todella pientä ja kapeaa polkua ajelin hissun kissun. Kävi mielessä, että ilman navia en olisi kuuna päivänä lähtenyt eksyilemään tälläisille kinttupoluille. 269- ja 268 teiden kautta Strondalfjorden’in yli Hippesbygdi’in.
Vasetvatnet’in kohdalla vastaan tuli puomi ja maksuautomaatti. Tässä ei ollut eroteltu eri hinnoin ajoneuvoja, vaan 40,00 Nok ja sillä siisti. Jos kolikoita ei olisi ollut, niin maksaminen näytti onnistuvan kännykän avullakin. Pelotteluna kyltissä oli vielä mainittu 500,00 Nok tarkastusmaksu, jos ajaa ilman lippua.
Tällekkään pätkälle ei juuri muita kulkijoita sattunut. Soratietä ja pari lyhyttä vesikuuroa. Onneksi vettä tuli niin vähän, että kura ei alkanut lentämään ja sotkemaan matkan tekoa. Sen vesisade kyllä teki, että taukoja ei tullut juurikaan pidettyä, vaan ihan selvästi oli jo pikkuisen kiirehtimisen makua pois soralta. Vaikka tässä maisematiessä ei mitään vikaa ollutkaan, niin jostain syystä ei ole matkasta puomin jälkeen jäänyt todisteeksi yhtään valokuvaa.
Klo 15:15 saavuin Ulsåk’iin ja tielle 52. Mitään suunnitelmaa siitä, että mihinkä matka tästä jatkuisi, ei ollut olemassa. Ainoat etukäteissuunnitelmat jotka olin kotona tehnyt olivat kolme jo ajettua sorapätkää.
Hiukan tuntui kello olevan liian vähän majapaikan ottoon. Tässä niitä tosin olisi ollut useampikin tyrkyllä. Samoin ruokapaikkoja. Perheneuvottelun jälkeen hain kaupasta ruokavärkkejä ja rapisuttelin paperikarttaa ulkona +13 ºC kelissä. Neuvottelun tuloksena hyppäsin pyörän selkään ja jatkoin tietä 52 kohti pohjoista.
Vajaan viiden kilometrin jälkeen pysähdyin Hemsedal’in turisti-infoon. Rapisuttelin hyllyjä läpi itsekseni. Apuakin olisin saanut. En vaan oikein tiennyt, että mitä etsin ja mihin olen menossa, niin kieltäydyin kohteliaasti avusta. Majoitusta olisi löytynyt tästäkin kylästä.
Jatkoin takalaukku täynnä matkaesitteitä edelleen pohjoiseen. E16 risteyksessä oli taas pidettävä tuumaustauko. Vasemmalle vai oikealle? Vasen voitti ja matka jatkui. Noin 6 km matkan jäkeen näin mökkejä tien vasemmalla puolella. U-käännös ensimmäisen linja-autopysäkin kohdalla ja paluu tutkimaan sitä, että onko vapaata mökkiä.
Alueen vastaanotto ei ollut auki. Keli oli lämmennyt ja riisuin ajotakinkin pois ja hörpin vettä. Siinä ihmetellessä silmiini osui Norjan kielinen lappu, jossa kehoitettiin valitsemaan mökki ja maksamaan sitten illalla kun vastaanotto aukeaa.
Tuumasta toimeen ja mökeissähän näytti olevan avaimet ovessa. Valitsin itselleni sopivan mökin ja kannoin kamat sisään. Siviilit päälle ja suihkuun. Jännästi keli oli lämmennyt aivan viime tunteina. Suihkun jälkeen lueskelin mökin kuistilla matkaesitteitä ilman paitaa teetä hörppien. Shortseja ei ollut mukana ja housuiksikin olin valinnut mustat farkut. Niissä oli jo hiukan liian kuuma. Näinköhän on vaatevalinta epäonnistunut tälle reissulle?
Kellon lähestyessä seitsemää olin edelleen alueen ainoa mökkiasukas. Taivas meni pilveen ja eipä ollut ulkona enää kuuma. Kävin maksamassa mökin ja puin hiukan lisää vaatetta päälle. Sitten alkoi rankkasade ja ilma viileni edelleen. Jatkoin iltaa hyvässä seurassa sisällä mökissä.
Iltapesulla käydessä huomasin, että pari muutakin mökkiä oli saanut uudet asukkaat. Alueella oli myös asuntovaunu sekä pari matkailuautoa. Ei taida vielä tähän aikaan olla sesonki päällä?
OH3CH's Spectacular Web Production
tool v 5.4.0
Generated: 21.01.2010, 11:33:33
Copyright 2010 © OH3CH